sunnuntai 5. elokuuta 2012

Loimu ja Lapinreissu

LOIMUN LEPPOISA AUTOMATKA 1 160 km

Loimu selvisi hyvin pitkästä automatkasta Saariselälle. Ei yhtä ainoaa oksennusta, kakanpalaa tai pissaläiskää!
Olimme ostaneet kaiken varalta Loipelle vaipat... viiiden minuutin ajon jälkeen tajusimme, että Loimu ei vaippoja kaipaa. (; Siinä sitten vähän välillä kun tämä perro-poika heräsi kävimme häntä pissatelemassa. Kuinka onnelisena pentumme pomppikaan kun asetuimme Lapin kotiiimme.

PERRO POJAN LAPINELÄMYKSET

Valitettavasti Loimu ei päässyt kanssamme kylpylään, mutta lumikylvyt puhtaassa lumessa olivat sitäkin kivempia. Vaikka lunta oli paljon se ei perro-pojan menoa haitannut, PÄIN VASTOIN! Loimu pääsi nuuskimaan tunturien päällekkin samalla kuin Eemil ja Veera laskivat pulkalla. 

Partiovarusteen pihalla tapasimme yllättäen Bonachon-tuttuja: Alexanderin isännän, hän lähetti kovasti terveisiä mukanamme muille Bonachon-tiimiläisille. (: Hurjia reissuja teimme myös husky-farmille: Loimu teki tuttavuutta hurjiin Lapin serkkuihinsa, jotka ulvoivat tarhoissaan. Onneksi oli välissä verkkoaita! :D

LAPIN POROHÄRKIEN KUNINKUUSAJOT 2012



Loimu pääsi myös kurkistelemaan poroja kilpa-ajoihin. Ehkä vaativin sosiaalistamis kokemus, tuli Inarin-järven hyytävältä tuulelta. Tapahtuma on Saamelaisille hyvin tärkeä, johon kerääntyy ihmisiä kaikkialta Lapista.

Loimu puikkelehti urheasti ihmisten keskellä kovan musiikin ja kuulutusten tahdissa.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Loimun ensimmäiset viikot vauvasta rasavilliksi


LOIMUN 8. ja 9. VIIKKO


Pieni perromme kehittyy sellaista vauhtia, että muistot puuroutuvat yhdeksi sekamelskaksi nuolaisuja, kuraista kylpyammetta, 100 km/h tuntivauhdilla viilettävää koiraa olohuoneen ja eteisen välisellä kiitoradalla, hyvin korkeaäänistä uikutusta yksin sekunniksi jätetyn pennun suusta, "miesmäistä" örähtelyä oman sängyn vierestä yöllä ja urheaa samoilua myrskytuhojen runnomassa metsässä Loimun pyöriessä jaloissa...

Olemme löytäneet schäferin pennun, joka on vain päivän Loimua vanhempi. Vielä kaverukset ovat samankokoiset, mutta mielenkiintoisia erojakin löytyy: Rockyn koivet nostavat sen korkeammalle hangessa ja alussa Rocky loikkii Loimun ympärillä.

Mutta Loimupa syttyy, ja pyörittelee Rockya! Sitkeä vesikoiramme jatkaa aina vain, ja paimentaa toista
niin, että Rockyn on ainakin vielä nostettava valkoinen
lippu salkoon, peräkärrymme alta, turvapaikasta. Se ei
saa hätistettyä sitkeää, notkeaa ja nopeaa herhiläistä
takalistostaan.

Loimu on tosi sinnikäs! Halutessaan se jaksaa pitkän
aikaa touhuta märässä ja kylmässä kunhan ei vain jää
yksin. Loimu ei hihnaa tarvitsisi. Sen toimintasäde ei
paljon ihmisen jaloista kauemmas vielä ulotu, paitsi koti-
pihalla. Metsäreissuilla törmään usein tilanteeseen, että
juuri kun haen jalalle sopivaa mätästä loikatakseni sula-
paikan yli, Loimu onkin siinä. Jalan alla.
Tänne-käsky on pojalla hyvin hanskassa,
mutta sitä ei paljon tarvita - vielä.


Terrierimäistä reaktioherkkyyttä ja ketterää
paimennusviettiä alkaa näemmä olla kotitarpeiksi asti. Loimu seuraa mielellään tuttuja - ja varsinkin lapsia, saartaa heidät ja elleivät nämä pysähdy, se rutkaisee maitohampaansa nilkkaan! Me isännän kanssa olemme liittoutuneet Loimua vastaan näissä tilanteissa useamman kerran. Toivottavasti saamme ehtivälle ja energiselle alfa-pennullemme selväksi sen, että omegan paikka olisi tarjolla - tai korkeintaan beetan.  ; }


Lienevätkö Loimun sinnikkyys, paimennustaidot ja ilmiömäinen notkeus tuoneet sille taipumukset agilityyn? Jo ensimmäisellä yrityskerralla pentu
seurasi herkeämättä Veeran ojennettua kättä,
kuin näkymättömän hihnan päässä, ja eteni luottavaisesti puomin yli, pyöränrenkaan läpi ja laattapinon päälle Veeran keksiessä erilaisia esteitä pihalta. Tuleva agi-mestarimme!

Vesikoiramme notkeus tekee siitä vaikean kiinni-pideltävän leikeissä ja tassupesuissa. Olemme tämän vuoksi kehittäneet kiinnipitotekniikkaa painiotteluissa, oikeita otteita ja yhteistyötä, jotta homma sujuisi rauhallisesti. Käsittämätöntä, miten Loimun pää voi taipua lantion viereen sen maatessa lattialla selällään!

Loimun 1160 km piiitkä automatka Turusta Inarinjärven selälle, porohärkien kuninkuusajoihin,
tulossa seuraavassa blogissa...


Loimu, Rocky ja peräkärry...
video

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Loimun arki alkaa...

Onni-kissan ja Loimun ekat treffit.

Tiistaina 13.3.12 alkoi Loimun arki: Isäntä oli pahaa aavistamattoman pennun kanssa virittänyt koiraportin.  Loimulle rajattiin sviitti kodinhoitohuoneesta ja saunaosastosta yksinolotuntien ajaksi. Hyvin nukutun yön jälkeen koko perhe sai nauttia energisestä ja riemukkaasta leikkien ja tervehdyspusujen täyteisestä aamusta: Joku siivosi pissaläiskiä sanomalehdiltä ja joku leikki hangessa Loimun kanssa. Mutta kyllä kaikki ajoissa liikkeelle pääsivät. Paitsi meidän kahlekunkku, joka jäi sydäntäsärkevään parkuun, taloa vahtimaan.

Loimun uusiin tuttavuuksiin liittyi komea 50 kiloinen kultsi-uros Bruno, joka kärsivällisesti antoi Loimun tutkia peräsintään niin, että juniori vallan riehaantui omasta suuruudestaan. Lopulta jouduimme suojelemaan lempeää jättiä ja pelastamaan sen haukkuvan pennun hampaista (vai ajattelimmeko sittenkin Loimun parasta).

Toinen tuttavuus oli niin ikään jätiksi kasvava schäfer-suursnautseri-collie-kaukasialais-verinen Otso (5kk), jonka läähätys ja tuijotus veti Loimun nöyräksi pojaksi. Loimu maastoutui ihmisjalkojen taakse. Otson vyöryessä haistelemaan Loimu antoi sen tehdä tutkimuksensa ihan hiljaa. Loimu lukee mielestäni yllättävän hyvin vastaan tullutta koiraa ja puhuu itse sujuvaa koiraa. Kaikista tilanteista on ihan hienosti selvitty. Onneksi on pojalla älliä päässä.
Täällä vartioin minä ... ja poro!

UUDET KOIRANOMISTAJAT AKTIVOITUVAT   ;-}
Keskiviikkona 14.3. ilmoittauduimme Kennelliiton ja
Kääppänät ry:n jäseneksi. Lisäksi lähetimme ilmoituksen omistaja-vaihdoksesta. Torstaina maksoimme Koirakoulu.netin osallistumismaksun Arkitottelevaisuus A-kurssille, joka on
myös pentukurssi. Tarkoituksena on myöhemmin kesällä tai syksyllä tutustua Tuijan koirakoulun harrastuskurssin saloihin. Jospa löytäisimme sen Yhteisen Jutun. Aika näyttää.

Perjantaina totesin hurjaa vauhtia kasvavalle pennulle, että rokotuspäivät ovat edessä nopeammin kuin arvaammekaan.
Nyt on nelosrokotteet ja rabies allakoitu 10.4. ja 8.5.
Koira-Kissaklinikalle.



LOIMU OTTAA OMAA TILAA

Minä hyökkäääääääään!!!
Jippii! Isäntä on kaivanut minulle ralliradan :)






Tervetuloa!

Hei, mitä ruskeaa töhnää jään alta paljastuu?
Olen suuri seisova lintukoira!
Harjaan hampaani aamuisin juhannusruusun piikeillä.

Vesikoira- eikun lumikoiraravistus!

Kyllä meillä on sitten suloisin valkopartainen ukko, joka reuhottaa kuin vartiokoira, lukee tilanteita, tutustuu urhoollisesti uusiin ihmisiin, koiriin ja ympäristöihin, ynisee kuin vauva, riittää joka nurkkaan, pitää meistä, luottaa meihin ja on hyvin älykäs... rakas.






sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Joulun pyhinä perheessämme kypsyi vuosien toiveet toiminnaksi

          Loimu nukkui ensimmäisen yönsä hyvin ja
          sikeästi uudessa kodissaan Veeran vieressä.
          Ystävyys on alkanut...

   Seuraavana päivänä Loimu oli jo niin isoa poikaa!
   Leikit sujuivat kunhan ihmiset olivat ympärillä.
   Muuten vinkuna ja ulvoilu täyttivät tienoon...

Alunperin se oli ollut ajatus toimivasta, terverakenteisesta, älykkäästä ja lujatahtoisesta seikkailijakoirasta, joka jakaisi elämänsä päivät laumamme täysivaltaisena jäsenenä - maalla, merellä, metsissä, harrastuksissa ja kotoisasti takan loimussa...

Perron halusimme juuri sen edellä mainittujen ominaisuuksien johdosta. Lukuisina iltoina selvitimme kasvattajia ja ja selasimme sivustoja, kunnes sinä katselit meitä juuri avautuneilla silmilläsi, Loimu. Se oli sitten menoa... Mynämäkeen, Liisan ja Ilkan luokse kennel Bonachóniin http://kennelbonachon.blogspot.com/.


Viikottain kävimme sinua moikkaamassa. Seurasimme kuinka siniset silmäsi aukesivat, häntäsi kiertyi terhakkaasti pystyyn ja jalat alkoivat kantaa sinua sisaruslaumassa, painista toiseen. Kasvoit hurjaa vauhtia ja elit jokaisen tilanteen täysillä. Sinulla oli hyvät kasvattajat, jotka seurasivat pentueesi jokaista vaihetta ja jakoivat meille omistajaehdokkaille kullanarvoista tietoa vesikoirista. Olimmekohan vaan sitkeitä vai näkivätkö Liisa ja Ilkka meidät sinulle sopivaksi, sillä eräänä maanantaina pieni, kirjava perropoika astui elämäämme yhden puhelinsoiton myötä. Sen jälkeen sinä olit meidän koira. Meidän harkittu ja toivottu vesikoira!

Noina viikkoina ostimme sinulle tavaroita: hihnat, valjaat, pannat, lelut, peitteet ja pedin. Ja perjantaina 9.3.2012 lähdimme hakemaan sinua kotiin.

Koko kotimatkan päätit sitten laulaa meille serenadeja. Laulusi oli monisävelistä ja hyvin läpitunkevaa ulvontaa ja jodlausta. Samassa sävellajissa pysyttelit koko illan. Yöllä Veera otti sinut kainaloonsa ja vastoin luulojamme nukuimme kaikki yömme oikein sikeästi - myös sinä, pieni koiramme. Lopulta serenadit vaimenivat lauantai-päivän kuluessa satunnaisiksi vinkunoiksi....

Seitsemältä sunnuntaina sinulle katettiin aamiainen. Mutta, sinäpä et syönyt. Muistimme, miten te pennut olitte aterioineet kennelissa kylki kyljessä ja sovussa. Niinpä Veera meni kupillesi ja maiskutteli äänekkäästi. Johan ruoka kelpasi! Nyt sinulla oli sisko siinä. Lautanen tyhjeni hetkessä. Kiitos Liisalle ja Ilkalle isosta koiranruoka-säkistä sekä upeasta pennusta!

Viikonloppu oli vauhdikas, sillä sait tutustua Kleinspitz-uros Ferriin perheineen, Eemilin ja Veeran kavereihin, uuteen avaraan maailmaan ja perheeseesi. Sunnuntaina lähdimme porukalla Sanja-tytön syntymäpäiville ja siinä sivussa tutustuit Mummiin ja Ukkiin. Kun maanantaina jäit isännän kanssa taloa pitämään, me kouluun lähtijät saimme innokkaat pusut poskelle!


Loimun ensimmäinen puruluu saa kyytiä :)