Loimun arki alkaa...

Onni-kissan ja Loimun ekat treffit.

Tiistaina 13.3.12 alkoi Loimun arki: Isäntä oli pahaa aavistamattoman pennun kanssa virittänyt koiraportin.  Loimulle rajattiin sviitti kodinhoitohuoneesta ja saunaosastosta yksinolotuntien ajaksi. Hyvin nukutun yön jälkeen koko perhe sai nauttia energisestä ja riemukkaasta leikkien ja tervehdyspusujen täyteisestä aamusta: Joku siivosi pissaläiskiä sanomalehdiltä ja joku leikki hangessa Loimun kanssa. Mutta kyllä kaikki ajoissa liikkeelle pääsivät. Paitsi meidän kahlekunkku, joka jäi sydäntäsärkevään parkuun, taloa vahtimaan.

Loimun uusiin tuttavuuksiin liittyi komea 50 kiloinen kultsi-uros Bruno, joka kärsivällisesti antoi Loimun tutkia peräsintään niin, että juniori vallan riehaantui omasta suuruudestaan. Lopulta jouduimme suojelemaan lempeää jättiä ja pelastamaan sen haukkuvan pennun hampaista (vai ajattelimmeko sittenkin Loimun parasta).

Toinen tuttavuus oli niin ikään jätiksi kasvava schäfer-suursnautseri-collie-kaukasialais-verinen Otso (5kk), jonka läähätys ja tuijotus veti Loimun nöyräksi pojaksi. Loimu maastoutui ihmisjalkojen taakse. Otson vyöryessä haistelemaan Loimu antoi sen tehdä tutkimuksensa ihan hiljaa. Loimu lukee mielestäni yllättävän hyvin vastaan tullutta koiraa ja puhuu itse sujuvaa koiraa. Kaikista tilanteista on ihan hienosti selvitty. Onneksi on pojalla älliä päässä.

Täällä vartioin minä ... ja poro!

UUDET KOIRANOMISTAJAT AKTIVOITUVAT   ;-}
Keskiviikkona 14.3. ilmoittauduimme Kennelliiton ja
Kääppänät ry:n jäseneksi. Lisäksi lähetimme ilmoituksen omistaja-vaihdoksesta. Torstaina maksoimme Koirakoulu.netin osallistumismaksun Arkitottelevaisuus A-kurssille, joka on
myös pentukurssi. Tarkoituksena on myöhemmin kesällä tai syksyllä tutustua Tuijan koirakoulun harrastuskurssin saloihin. Jospa löytäisimme sen Yhteisen Jutun. Aika näyttää.

Perjantaina totesin hurjaa vauhtia kasvavalle pennulle, että rokotuspäivät ovat edessä nopeammin kuin arvaammekaan.
Nyt on nelosrokotteet ja rabies allakoitu 10.4. ja 8.5.
Koira-Kissaklinikalle.



LOIMU OTTAA OMAA TILAA

Minä hyökkäääääääään!!!

Jippii! Isäntä on kaivanut minulle ralliradan :)

Tervetuloa!

Hei, mitä ruskeaa töhnää jään alta paljastuu?

Olen suuri seisova lintukoira!

Harjaan hampaani aamuisin juhannusruusun piikeillä.

Vesikoira- eikun lumikoiraravistus!

Kyllä meillä on sitten suloisin valkopartainen ukko, joka reuhottaa kuin vartiokoira, lukee tilanteita, tutustuu urhoollisesti uusiin ihmisiin, koiriin ja ympäristöihin, ynisee kuin vauva, riittää joka nurkkaan, pitää meistä, luottaa meihin ja on hyvin älykäs... rakas.

Joulun pyhinä perheessämme kypsyi vuosien toiveet toiminnaksi

          Loimu nukkui ensimmäisen yönsä hyvin ja
          sikeästi uudessa kodissaan Veeran vieressä.
          Ystävyys on alkanut...

   Seuraavana päivänä Loimu oli jo niin isoa poikaa!
   Leikit sujuivat kunhan ihmiset olivat ympärillä.
   Muuten vinkuna ja ulvoilu täyttivät tienoon...

Alunperin se oli ollut ajatus toimivasta, terverakenteisesta, älykkäästä ja lujatahtoisesta seikkailijakoirasta, joka jakaisi elämänsä päivät laumamme täysivaltaisena jäsenenä - maalla, merellä, metsissä, harrastuksissa ja kotoisasti takan loimussa...

Perron halusimme juuri sen edellä mainittujen ominaisuuksien johdosta. Lukuisina iltoina selvitimme kasvattajia ja ja selasimme sivustoja, kunnes sinä katselit meitä juuri avautuneilla silmilläsi, Loimu. Se oli sitten menoa... Mynämäkeen, Liisan ja Ilkan luokse kennel Bonachóniin http://kennelbonachon.blogspot.com/.


Viikottain kävimme sinua moikkaamassa. Seurasimme kuinka siniset silmäsi aukesivat, häntäsi kiertyi terhakkaasti pystyyn ja jalat alkoivat kantaa sinua sisaruslaumassa, painista toiseen. Kasvoit hurjaa vauhtia ja elit jokaisen tilanteen täysillä. Sinulla oli hyvät kasvattajat, jotka seurasivat pentueesi jokaista vaihetta ja jakoivat meille omistajaehdokkaille kullanarvoista tietoa vesikoirista. Olimmekohan vaan sitkeitä vai näkivätkö Liisa ja Ilkka meidät sinulle sopivaksi, sillä eräänä maanantaina pieni, kirjava perropoika astui elämäämme yhden puhelinsoiton myötä. Sen jälkeen sinä olit meidän koira. Meidän harkittu ja toivottu vesikoira!

Noina viikkoina ostimme sinulle tavaroita: hihnat, valjaat, pannat, lelut, peitteet ja pedin. Ja perjantaina 9.3.2012 lähdimme hakemaan sinua kotiin.

Koko kotimatkan päätit sitten laulaa meille serenadeja. Laulusi oli monisävelistä ja hyvin läpitunkevaa ulvontaa ja jodlausta. Samassa sävellajissa pysyttelit koko illan. Yöllä Veera otti sinut kainaloonsa ja vastoin luulojamme nukuimme kaikki yömme oikein sikeästi - myös sinä, pieni koiramme. Lopulta serenadit vaimenivat lauantai-päivän kuluessa satunnaisiksi vinkunoiksi....

Seitsemältä sunnuntaina sinulle katettiin aamiainen. Mutta, sinäpä et syönyt. Muistimme, miten te pennut olitte aterioineet kennelissa kylki kyljessä ja sovussa. Niinpä Veera meni kupillesi ja maiskutteli äänekkäästi. Johan ruoka kelpasi! Nyt sinulla oli sisko siinä. Lautanen tyhjeni hetkessä. Kiitos Liisalle ja Ilkalle isosta koiranruoka-säkistä sekä upeasta pennusta!

Viikonloppu oli vauhdikas, sillä sait tutustua Kleinspitz-uros Ferriin perheineen, Eemilin ja Veeran kavereihin, uuteen avaraan maailmaan ja perheeseesi. Sunnuntaina lähdimme porukalla Sanja-tytön syntymäpäiville ja siinä sivussa tutustuit Mummiin ja Ukkiin. Kun maanantaina jäit isännän kanssa taloa pitämään, me kouluun lähtijät saimme innokkaat pusut poskelle!

Loimun ensimmäinen puruluu saa kyytiä :)