Joulun pyhinä perheessämme kypsyi vuosien toiveet toiminnaksi

          Loimu nukkui ensimmäisen yönsä hyvin ja
          sikeästi uudessa kodissaan Veeran vieressä.
          Ystävyys on alkanut...

   Seuraavana päivänä Loimu oli jo niin isoa poikaa!
   Leikit sujuivat kunhan ihmiset olivat ympärillä.
   Muuten vinkuna ja ulvoilu täyttivät tienoon...

Alunperin se oli ollut ajatus toimivasta, terverakenteisesta, älykkäästä ja lujatahtoisesta seikkailijakoirasta, joka jakaisi elämänsä päivät laumamme täysivaltaisena jäsenenä - maalla, merellä, metsissä, harrastuksissa ja kotoisasti takan loimussa...

Perron halusimme juuri sen edellä mainittujen ominaisuuksien johdosta. Lukuisina iltoina selvitimme kasvattajia ja ja selasimme sivustoja, kunnes sinä katselit meitä juuri avautuneilla silmilläsi, Loimu. Se oli sitten menoa... Mynämäkeen, Liisan ja Ilkan luokse kennel Bonachóniin http://kennelbonachon.blogspot.com/.


Viikottain kävimme sinua moikkaamassa. Seurasimme kuinka siniset silmäsi aukesivat, häntäsi kiertyi terhakkaasti pystyyn ja jalat alkoivat kantaa sinua sisaruslaumassa, painista toiseen. Kasvoit hurjaa vauhtia ja elit jokaisen tilanteen täysillä. Sinulla oli hyvät kasvattajat, jotka seurasivat pentueesi jokaista vaihetta ja jakoivat meille omistajaehdokkaille kullanarvoista tietoa vesikoirista. Olimmekohan vaan sitkeitä vai näkivätkö Liisa ja Ilkka meidät sinulle sopivaksi, sillä eräänä maanantaina pieni, kirjava perropoika astui elämäämme yhden puhelinsoiton myötä. Sen jälkeen sinä olit meidän koira. Meidän harkittu ja toivottu vesikoira!

Noina viikkoina ostimme sinulle tavaroita: hihnat, valjaat, pannat, lelut, peitteet ja pedin. Ja perjantaina 9.3.2012 lähdimme hakemaan sinua kotiin.

Koko kotimatkan päätit sitten laulaa meille serenadeja. Laulusi oli monisävelistä ja hyvin läpitunkevaa ulvontaa ja jodlausta. Samassa sävellajissa pysyttelit koko illan. Yöllä Veera otti sinut kainaloonsa ja vastoin luulojamme nukuimme kaikki yömme oikein sikeästi - myös sinä, pieni koiramme. Lopulta serenadit vaimenivat lauantai-päivän kuluessa satunnaisiksi vinkunoiksi....

Seitsemältä sunnuntaina sinulle katettiin aamiainen. Mutta, sinäpä et syönyt. Muistimme, miten te pennut olitte aterioineet kennelissa kylki kyljessä ja sovussa. Niinpä Veera meni kupillesi ja maiskutteli äänekkäästi. Johan ruoka kelpasi! Nyt sinulla oli sisko siinä. Lautanen tyhjeni hetkessä. Kiitos Liisalle ja Ilkalle isosta koiranruoka-säkistä sekä upeasta pennusta!

Viikonloppu oli vauhdikas, sillä sait tutustua Kleinspitz-uros Ferriin perheineen, Eemilin ja Veeran kavereihin, uuteen avaraan maailmaan ja perheeseesi. Sunnuntaina lähdimme porukalla Sanja-tytön syntymäpäiville ja siinä sivussa tutustuit Mummiin ja Ukkiin. Kun maanantaina jäit isännän kanssa taloa pitämään, me kouluun lähtijät saimme innokkaat pusut poskelle!

Loimun ensimmäinen puruluu saa kyytiä :)