LOIMUN 8. ja 9. VIIKKO
Pieni perromme kehittyy sellaista vauhtia, että muistot puuroutuvat yhdeksi sekamelskaksi nuolaisuja, kuraista kylpyammetta, 100 km/h tuntivauhdilla viilettävää koiraa olohuoneen ja eteisen välisellä kiitoradalla, hyvin korkeaäänistä uikutusta yksin sekunniksi jätetyn pennun suusta, "miesmäistä" örähtelyä oman sängyn vierestä yöllä ja urheaa samoilua myrskytuhojen runnomassa metsässä Loimun pyöriessä jaloissa...
Olemme löytäneet schäferin pennun, joka on vain päivän Loimua vanhempi. Vielä kaverukset ovat samankokoiset, mutta mielenkiintoisia erojakin löytyy: Rockyn koivet nostavat sen korkeammalle hangessa ja alussa Rocky loikkii Loimun ympärillä.Mutta Loimupa syttyy, ja pyörittelee Rockya! Sitkeä vesikoiramme jatkaa aina vain, ja paimentaa toista
niin, että Rockyn on ainakin vielä nostettava valkoinen
lippu salkoon, peräkärrymme alta, turvapaikasta. Se ei
saa hätistettyä sitkeää, notkeaa ja nopeaa herhiläistä
takalistostaan.
Loimu on tosi sinnikäs! Halutessaan se jaksaa pitkän
aikaa touhuta märässä ja kylmässä kunhan ei vain jää
yksin. Loimu ei hihnaa tarvitsisi. Sen toimintasäde ei
paljon ihmisen jaloista kauemmas vielä ulotu, paitsi koti-
pihalla. Metsäreissuilla törmään usein tilanteeseen, että
juuri kun haen jalalle sopivaa mätästä loikatakseni sula-
paikan yli, Loimu onkin siinä. Jalan alla.
Tänne-käsky on pojalla hyvin hanskassa,
mutta sitä ei paljon tarvita - vielä.
Terrierimäistä reaktioherkkyyttä ja ketterää
paimennusviettiä alkaa näemmä olla kotitarpeiksi asti. Loimu seuraa mielellään tuttuja - ja varsinkin lapsia, saartaa heidät ja elleivät nämä pysähdy, se rutkaisee maitohampaansa nilkkaan! Me isännän kanssa olemme liittoutuneet Loimua vastaan näissä tilanteissa useamman kerran. Toivottavasti saamme ehtivälle ja energiselle alfa-pennullemme selväksi sen, että omegan paikka olisi tarjolla - tai korkeintaan beetan. ; }
Lienevätkö Loimun sinnikkyys, paimennustaidot ja ilmiömäinen notkeus tuoneet sille taipumukset agilityyn? Jo ensimmäisellä yrityskerralla pentu
seurasi herkeämättä Veeran ojennettua kättä,
kuin näkymättömän hihnan päässä, ja eteni luottavaisesti puomin yli, pyöränrenkaan läpi ja laattapinon päälle Veeran keksiessä erilaisia esteitä pihalta. Tuleva agi-mestarimme!
Vesikoiramme notkeus tekee siitä vaikean kiinni-pideltävän leikeissä ja tassupesuissa. Olemme tämän vuoksi kehittäneet kiinnipitotekniikkaa painiotteluissa, oikeita otteita ja yhteistyötä, jotta homma sujuisi rauhallisesti. Käsittämätöntä, miten Loimun pää voi taipua lantion viereen sen maatessa lattialla selällään!
Loimun 1160 km piiitkä automatka Turusta Inarinjärven selälle, porohärkien kuninkuusajoihin,
tulossa seuraavassa blogissa...
Loimu, Rocky ja peräkärry...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti